Vuolasvirtapalkinto
Eeva-Maija on palkittu Suomen Kennelliiton arvostetulla Vuolasvirtapalkinnolla.
Kennelliitto myöntää palkinnon korkeimpana huomionosoituksena ansioituneille kasvattajille. Vuolasvirta-palkinto myönnetään ansiokkaasta kasvattajatyöstä. Kasvattajalla on oltava kennelnimi ja hänen toimintansa kenneltyössä on oltava kasvattajasitoumuksen mukaista, tasalaatuista ja vastuullista. Kasvattajan ansiot määräytyvät hänen kasvattamiensa koirien ja niiden saavuttamien käyttökoe- ja näyttelytulosten perusteella palkintoon liittyvän pisteytysjärjestelmän mukaisesti. Pisteet lasketaan kymmenen vuoden ajanjaksolla.
Vuolasvirta-palkinnon saamisen edellytyksenä on myös kennelneuvontakäynti. Ennen palkinnon myöntämistä kennelneuvoja kävi molempien sekä Eeva-Maijan, että Lauran luona sekä vapaa-ajan asunnollamme Pusulassa, jossa myös pentueemme ovat kesäisin. Raportin kennelneuvojakäynnistä löydät täältä.
Vuolasvirta-palkinnon jälkeen Eeva-Maijaa haastateltiin DAL-lehteen 1/2024.
- Kuka olet?
Olen Eeva-Maija Ripatti Vihdin Ojakkalasta ja juuri vuoden vaihteessa siirtynyt eläkkeelle työelämästä. Kasvatan dalmatiankoiria ja nykyisin myös kääpiöpinsereitä Holmankarin kennelnimellä. Tällä hetkellä kotona seuranani on ”Ruusu” FI & EE MVA H. Young Dreams, jolle juuri kaivettiin pentulaatikko esille ja odotetaan pentujen syntyvän piakkoin.
- Miten päädyit hankkimaan dalmatiankoiran ja miten aloitit kasvattamisen?
Dalmatiankoirat ovat olleet tiivisti mukana elämässäni lähes aina. Lapsuuden kotiini hankittiin vuonna 1968 ensimmäinen dalmisuros ”Fido” C.I.B & POHJ MVA V-72, V-73, kun olin kuusivuotias. Jo silloin perheemme yhteinen harrastus oli kierrellä koiranäyttelyissä ympäri Suomea ja Pohjoismaita. Siitä lähtien on meillä ollut aina perheessämme dalmatialainen tai useampi.
Ihan oma ensimmäinen dalmatialaiseni oli Englannista tuotu uros ”Manne”, POHJ MVA Bosville Colbost Curlew, jota käytettiin jonkun verran jalostukseen. Mannen pentueita ja pentujen kehittymistä seuratessa innostuin itsekin kasvatuksesta. Ensimmäinen pentueeni syntyi vuonna 1994 Mannen tyttärelle Dagazza Evita Peronille.
Itse olin jo lopettamassa kasvattamisen vuonna 2005 työkiireiden vuoksi, mutta tyttäreni Laura onneksi innostui tuolloin näyttelyistä ja pentueista. Laura onkin ollut tuosta lähtien aktiivisesti mukana Holmankarin kuvioissa ja virallisesti myös Holmankarin toinen kasvattaja vuodesta 2012 lähtien eli osa Vuolasvirta-palkintoon kerryttäneistä pisteistä on myös Lauran kasvattamilta koirilta.
- Kuinka monta pentuetta/pentua olet kasvattanut?
Vuosien varrella on Holmankarin pentulaatikossa syntynyt 29 dalmatiankoirapentuetta sekä myös viisi kk saksanseisojapentuetta, yksi cairnterrieripentue ja yksi kääpiöpinseripentue.
- Tähtihetkesi dalmatiankoira kasvattajana?
Viimeisin tähtihetkeni oli, kun sain uuden vuoden toivotusviestin viimeisimmän pentueen ”Cleon” omistajilta, joilla oli hieman alkuhaasteita pennun kanssa: ”Meidän perheelle Cleo on ollut paras juttu vuodelle 2023!” Koen onnistuneeni kasvattajana, kun pentujen uudet perheet ovat tyytyväisiä ja saavat iloa uudesta perheenjäsenestään.
Tähtihetkiä suovat minulle kasvattamamme koirat ja heidän omistajansa, jotka innostuvat eri harrastuksista koiriensa kanssa. Myönnettävä on, että kyynel tulee silmään, kun omat kasvattimme menestyvät näyttelyissä ja etenkin silloin, kun omistajat ovat paneutuneet ja innostuneet näyttelytouhuista sekä itse hienosti esittävät koiransa. Kiitos kaikille Holmankarin koirien omistajille!
Henkilökohtainen tähtihetkeni oli koko vuosi 1998, kun meidän ”Elli” C.I.B, FI & SE & EE MVA MV-98 Nenotlav’s Elyce Fleur voitti rodun erikoisnäyttelyn, oli Helsingin Maailman voittaja 1998 näyttelyssä ROP ja RYP 3 ja voitti Vuoden näyttely dalmatiankoira kilpailun. Lisäksi Elli vielä synnytti saman vuoden syksyllä pentueen meidän englannin tuonnin ”Otson” FI & SE & EE MVA Olbero Oedipuksen kanssa. Pentue on minulle merkityksellinen, koska tästä pentueesta ovat lähtöisin kaikki nykyiset Holmankarin linjat ja koirat, jotka mahdollistivat saamani Vuolasvirta-palkinnon.
- Mitkä asiat ovat sinulle tärkeimpiä jalostusvalinnoissa?
Kriteerit jalostusvalinnoille menee tässä järjestyksessä luonne, terveys ja ulkomuoto.
Tavoitteena on kasvattaa koiria, jotka ovat mukavia ja ystävällisiä perheenjäseniä ja tuovat iloa koko perheelle. Vaikka koirasta kehittyisi ulkomuodoltaan potentiaalinen näyttelyissä menestyjä, niin ilman rohkeaa, iloista ja avointa luonnetta, siitä ei ole kehien voittajaksi.
Terveyden osalta jalostusvalinnoissamme käytämme hyväksi tietysti virallisia tutkimustuloksia sekä muita terveyteen vaikuttavia seikkoja. Onneksi ainakin Suomessa koirien omistajat ja kasvattajat avoimesti kertovat koiriensa terveydestä. Olemme vuosien varrella jättäneet käyttämättä useita näyttelyissä upeasti menestyneitä Holmankarin narttujamme jonkun terveyteen liittyvän yksittäisen tuloksen vuoksi.
Koirat ovat kuitenkin aina kokonaisuus erilaisista ominaisuuksista ja tuloksista. Näitä kaikkia pitää jalostusvalinnoissa keskenään punnita ja arvottaa.
-Mitä seuraavaksi?
Tänä vuonna toivottavasti vihdoin syntyy ensimmäisen Holmankarin LUA-pentue. Yrityksiä on meillä ollut aikaisemminkin, mutta toivottavasti nyt onnistuu.
Tyttäreni Laura valmistui dalmatiankoirien ulkomuototuomariksi syksyllä 2023 ja hän on jo nyt saanut kutsuja Suomen erikoisnäyttelyn lisäksi useisiin muihin dalmatiankoirien erikoisnäyttelyihin Euroopassa vuonna 2024. Dalmatiankoirien parissa olemme harrastaneet jo kolmessa ihmissukupolvessa. Pieni toive vielä olisi, että Holmankarin tiimiimme saisimme vielä neljännenkin sukupolven Lauran tytöistä. Emilia ainakin on viime aikoina viihtynyt hyvin treeneissä ja näyttelyissä mukana.
